Te ette varmaan jaksa lukea näitä mun treenihehkutuspostauksia, mutta mun on ihan pakko jakaa mun fiilikset teidän kanssa.
Tänään aloitin ohjelman kolmatta kertaa alusta ja vuorossa oli siis rinta-olkapää-päivä. Alkuun perinteiset 10 minuutin lämmittelyt ja sitten hommiin.
Pistin taas menemään ihan äärirajoilla ja kyllä tuntui! Ylitin itseni taas monta kertaa. Juuri tuon fiiliksen vuoksi ihmiset jäävät liikuntaan ja etenkin saleilun koukkuun.
Treeni kesti tasan tunnin, kaloreita paloi silti 582 (kyllä, tein täysillä!), keskisyke oli suhteellisen korkea 137 ja maksimisyke 202 (!!!!). Hieman jäi mietityttämään tuo maksimisyke...on tietysti täysin mahdollista, että jossain kohtaa sykkeet ovat todella käyneet noin korkealla, mutta enemmän veikkaan että sydän on vaan muljatanut jotenkin hassusti. Mulla on koko ikäni ollut rytmihäiriöitä ja uskoisin, että tuossa on käynyt niin, että rytmihäiriöt ovat melkein alkaneet, mutta eivät kuitenkaan ja sydän on kerran kerennyt hypähtämään kunnon kierroksille. En tiedä tajusitteko tai saitteko mitään selvää mun selvityksestä :)
Anyway, musta tuntuu että olen vihdoin löytänyt tuon kovaa treenamisen riemun. Ja jotain pientä edistymistäkin on ehkä havaittavissa kropasta, kun salilla peilistä itseäni katselin. Olkapäät ovat hieman pyöristyneet ja hauiskin erottuu hieman paremmin fläsän alta. Siis ihan pieniä muutoksia, mutta ne motivoi kovasti eteenpäin. Ajatella, jos joskus saisin tämän läskikerroksen kuorittua päältä pois, millaiset lihakset siellä alla odotteleekaan sitten.
Jes, tämän viikon treenit taputeltu ja fiilis mitä loistavin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti