Viikkopunnitus poikkeuksellisesti jo tänään

Koko viikko ollut kauheeta lentoa ja se vaan jatkuu! Huomenaamulla en vaakaan pääse, joten otin viikkopunnituksen tänä aamuna. Paino oli 86,6 kg eli pudotusta viikossa -500 grammaa. Oon syönyt tosi huonosti: liian vähän ja liian epäterveellisesti. Viime viikolle tuli kaksi lenkkiä ja tämä viikko taitaa mennä nollalenkeillä.

Olen superhyper iloinen, että pääsin jo 86- alkuisiin lukemiin. Siellä se -10 kg jo häämöttää!!

Oma laihdutusteoriani

Olen miettinyt tätä omaa laihtumistani ja siihen liittyviä koukeroita ja mutkia, joita matkassa on ollut. Vaikka minulla projekti ei ole vielä edes puolessavälissä, olen löytänyt joitain lainalaisuuksia tästä aherruksesta.

Alussa minulla paino ei meinannut lähteä millään laskuun ja plussa- sekä miinusviikot vaihtelivat tuskastuttavan kauan. Paino ei meinannut millään lähteä kunnolla laskuun.

Oikeastaan viiden kilon pudotuksen jälkeen tapahtui käänne. Miinusviikkoja ei enää ole tullut, paino on lähtenyt hitaaseen, mutta tasaiseen laskuun. Onpa melkein kilonkin pudoksia nähty. 

Uskon, että alussa kroppa pitää kynsin ja hampain kiinni kiloista. Siinä kohtaa käydään se suurin taistelu: kumpi vetää pidemmän korren, minä vai läskit. Kun tarpeeksi kauan jaksaa taistella (huonoista tuloksista huolimatta), huomaa kroppa ettei tuolle itsepäiselle laihduttajalle mahda mitään, ja ikäänkuin luovuttaa kiloista kiinnipitämisen. Ja kun kroppa luovuttaa, lähtee paino laskuun.

En ole ihan varma, mutta voisin kuvitella että samanlainen tilanne tulee - 10 kilon kohdalla. Kroppa yrittää uudelleen pitää kallisarvoisista läskeistään kiinni ja taas käydään taistelua. Ja kenties tämä sama taistelu pitää käydä useasti, ennenkuin pääsee omaan tavoitteeseen. 

Tavallaan on aika lohduttavaa tietää, että jumitusten jälkeen paino lähtee laskuun eli kova työ ja pitkä pinna palkitaan. Tämä oli vain oma teoriani ja jokaisen kropalla on varmaan ne omat kommenverkit.

Ps. Ihan pakko kertoa: tänä aamuna paino kävi ihan uusissa lukemissa, 86,7 kiloa!

Loppuun jostain lukemastani blogista poimittu aivan mahtava lausahdus:

"Ei Roomaakaan rakennettu päivässä, mutta sitä rakennettiin joka päivä!"

 

Mihin ne läskit menneet on?

Ennen tätä projektia olen laihduttanut muutaman kerran hieman erilaisia kilomääriä. Edellinen kerta starttasi 6.12.2010, kun painoin 93 kiloa. Vanhoja muistiinpanoja selailemalla voin todeta, että toukokuussa 2011 painoin 84 kiloa, se oli alin paino mitä olen muistiin merkannut. Hämärästi muistelisin, että paino olisi käväissyt 83:ssa kilossa, mutta siitä en ole ihan varma.

Kun painoin tuon 84 kiloa, tunsin itseni ihan oikeasti melko hoikaksi. Muistan vielä elävästi, kuinka vaatteet mahtuivat hyvin päälle ja näytin ihan hyvältä. Ja ennekaikkea olin suht tyytyväinen itseeni.

Nyt olen hieman hämmentynyt, koska tällä hetkellä painan 87 kiloa ja matkaa tuohon em. painoon on enää kolme kiloa. Voiko tuo kolme kiloa muka tuoda niin huikean muutoksen mukaana, nimittäin tällä hetkellä en huomaa laihtuneeni yhtään, mitkään silloin mahtuneet vaatteet eivät mahdu päälle, eikä olo ole yhtään "laihtuneen" oloinen? Olenko laihtunut jotenkin erilailla, koska peilistä ei näy mitään muutosta? Mistä ne kilot on oikein lähteneet? Vai tekeekö mieli kepposet?

Jotenkin oletin, että kun kymppi lähestyy, huomaisin itsekin edes jotain pientä muutosta. Mutta ei! Ihan rehellisesti sanottuna: näytän ihan samalta kuin aloittaessani tämän projektin.

Olen kyllä onnellinen tähän mennessä pudotetuista kahdeksasta läskikilosta ja aion ehdottomasti jatkaa matkaa, halusin vaan jakaa tämän ihmetykseni täällä. En ole tarkastellut itseäni peilistä mitenkään ylikriittisesti. Luulisi, että edes vaatteista huomaisi jotain. Mutta ei.

Ehkä tämäkin kuuluu asiaan ja on osa tätä laihtumista. Että mieli tulee monta kiloa perässä. Hassua.

Viikkopunnitus :)

Pikaiset kuulumiset:

Alkuviikon paniikista huolimatta tulos on oikein mukava: paino oli aamulla 87,1 kg eli pudotusta viime viikosta -500 grammaa! Luojan kiitos, etten luovuttanut. Edellisessä elämässä olisin ihan takuuvarmasti pistänyt kaiken ranttaliksi. 

Tällä viikolla olen päässyt myös lenkkeilyn makuun: maanantaina ja keskiviikkona olen kiusannut kroppaa lenkkipolulla :)

Isosti kiitoksia kaikille tsemppareilleni!

Mä vähän luulen, että olen saanut lukijoikseni ne kaikista parhaat sellaiset :)

Viime postauksen uskomaton tsemppivyöry yllätti minut, vaikka tiesinkin ettei kaveria täällä jätetä ja että porukalla mennään eteenpäin tiukoissa tilanteissa.

En voi liikaa hehkuttaa tätä ryhmän voimaa. Vaikka ei livenä tunnetakkaan, niin tunnemme täältä blogimaailmasta. Taistelemme samojen asioiden kanssa ja todellakin tiedämme mitä ne sudenkuopat tässä hommassa ovat. 

Mulle noi tsemppiviestit oli oikeasti tosi tärkeitä ja niiden voimalla unohdin kaikki luovuttamisajatukset! Olette oikeita helmiä :) Kiitos jokaikiselle :)

Epäonnistumisia ja luovuttamisfiiliksiä

Olen tosi pettynyt itseeni. Onnistuin sabotoimaan viikonlopun aikana monen viikon työni tuloksen. En varsinaisesti edes mässäillyt viikonloppuna, mutta söin tosi hiilaripainotteisesti ja kävin viihteellä, eli drinksujakin tuli kumottua. Ja lihoin kilon! Joku saattaa nyt ajatella, että kilo sinne tänne, mutta mulla on niin hidas laihdutusvauhti, että mulle toi kilo on iso juttu!

Eilen illalla kävi mielessä, että luovuttaisin kokonaan. Tuntuu niin vaikealta koko laihduttaminen ja tulostakaan ei meinaa tulla. En ymmärrä mitä tässä pitäisi nyt tehdä. Muissakin blogeissa on hieman samaa tunnelmaa ilmassa. Plääh...

Aikaisemmilla kerroilla olen aina saanut vaan jatkettua laihduttamista, mutta nyt en tiedä.
Katsotaan, mihin suntaan tämä tästä kääntyy.

Ps. Anteeksi kun valitan täällä, mutta pakko oli jakaa tämä teidän kanssa.

Läskit eetteriin

Tänään hain tavoitepöksyt postista. Windpantsit ovat tavoitepöksyt sanan varsinaisessa merkityksessä, koska ne ei menneet edes kiinni. Salihousut ovat venyvää kangasta ja menivät kyllä jalkaan, mutta mikään kaunis näky nekään ei ole.
Päätin laittaa tässä yhteydessä läskini eetteriin ja esitellä uudet salihousut. Näky on aivan järkyttävä, pahoittelen, mutta tämä on totuus. Voitteko kuvitella tuohon vielä 7 kiloa lisää ihraa, jotka kropassani oli vielä kesällä :) Ihan kamalaa!

Apuva, kauheaa katsoa itseä näistä kuvista!

Noi valkoiset kaistaleet on housujen hintalaput :)

Voi kamala noita selkäläskejä :(

 Nyt olen sitten virallisesti esitellyt läskini, toivottavasti puolen vuoden päästä voin esitellä jo ihan erilaista kroppaa täällä :) Jos ei muuta, niin ainenkin nämä kuvat motivoi jatkamaan projektia!!

Viikkopunnitus

Paino oli tänä aamuna 87,6 kg eli pudotusta viikosta -800 grammaa. Ihan ok, sanoisinko.

Viime viikon punnituksen jälkeen suunnittelin tehokuuria, mutta se saa jäädä muhimaan. Olen yrittänyt viime päivinä pienentää ruuan määrää ja se on selvästi vauhdittanut projektia. Olen kyllä todella iloinen, että pääsin jo 87:lla alkavaan lukuun :) Kyllä se 85:n kilon haamuraja on mahdollinen tämän vuoden loppuun mennessä!

Mulla on lenkkeilyt edelleen ihan jäissä. En tiedä mikä juttu tämä oikein on. Mutta niin kauan kun paino tippuu, en ihan hirveää stressiä jaksa siitä repiä.

Better Bodies- pöksyt odottelee jo postissa, huomenna kipaisen hakemaan ne. Jee!

Tehokuuri?

Mä olen tässä nyt tuskastellut tämän hitaan painonpudotukseni kanssa jo pidempään. Aloitin laihdutuksen huhtikuussa ja nyt olen saanut kiloja tiputettua seitsemän kappaletta. Nopealla laskutoimituksella se tekee kilon kuukausivauhdin.

En sitä väitä, etteikö tämä seitsemän kilonkin pudotus olisi mahtava juttu ja vaatinut työtä, ehdottomasti kyllä. Mutta nyt kun tässä on tosiaan huhtikuusta asti paino niin verkkaisesti tippunut, toivoisi jo jotain räväkämpää meininkiä vaihteeksi.

Olen pohdiskellut, että olisiko minulla selkärankaa vetää joku viikon-parin tehokuuri tai herkkulakko. Ajatuskin puistattaa :) Mutta hyviä tuloksia ei laakereilla lepäämällä tule!

Mitä konsteja te olette kokeilleet painonpudotuksen vauhdittamiseksi?

Tavoitepöksyt

Nyt olen sitten tilannut itselleni tavoitehousut. Ja oikein kaksin kappalein. Tein tilauksen osoitteesta www.gazoz.fi, ja sieltä ostoskoriin eksyi kahdet better bodies- merkin housut. Molemmat kokoa L. Tiedän, ettei ne vielä mahdu mun päälle, mutta siksipä ne ovatkin tavoitepöksyt. Koodilla "erica" sai 10% alennuksen ostoksista :) Kiitos tästä koodista Ericalle too big to be me- blogiin!

Eilinen sipsipöhö ei onneksi painoa nostanut, sillä aamupaino oli 88,2 kg. Ehkäpä hiilareiden yliannostus saa kropan taas vauhtiin...

Tänään mulla on vapaapäivä ja suunnitelmissa olisi kasiviikon ensimmäinen lenkki. Motivaatio on taas kerran vähän hukassa, mutta ehkä saan sen jotain kaivettua esiin. Onhan mun pakko mahtua noihin pöksyihinkin joskus!

Salihousut

Windpantsit

Sipsiähky

Testasinpa tänään entisen elämäni suurinta herkkua: sipsejä ja dippiä. Ostin sellaisen hieman pienemmän pussin ja yhden kermaviilin + valkosipulidipin. Entisessä elämässä olisin tässä kohtaa ostanut jättipussin (350 grammaa) ja KAKSI kermaviiliä + KAKSI erilaista dippiä!

Sitten ei muuta kun sohvalle ja syömään. Muutama ensimmäinen sipsi maistui taivaalliselle. Mutta hyvin pian, oikeastaan aika ärsyttävän pian, sipsit alkoivat maistumaan puulle ja ällörasvaiselle. Se "terävin kärki" niistä oli kadonnut johonkin. En saanut edes tuhottua kaikia sipsejä/ dippiä, kun ne lensivät roskiin.

Sitten paniikissa puntarille. Huokaus, paino ei ollut noussut viittä kiloa :) Kuulostaa varmaan ihan pimeeltä touhulta ;) Mutta noiden sipsien takia aikanaan lihoin, joten tuntuu, että pussillinen sipsejä tuo kaikki pudotetut kilot takaisin.

Testin tulos: En enää tykkää sipseistä. Joudun varmaan sanomaan niille jäähyväiset. Hyvästelen ne vanhat kaverini kyllä ihan mielelläni. Kaikki vaan loppuu aikanaan. Ehkä saatan joskus muistella menneitä niiden kanssa, mutta todennäköisesti äärimmäisen harvoin. Mulla on nykyään paljon parempia kavereita, kuten maitorahka ja viinirypäleet :)

Viikkopunnitus :/

On tää mun laihtumisvauhti vaan tuskastuttavan hidas. Eikä lenkkeilytauko ole yhtään asiaa edistänyt, luonnollisestikaan. Paino oli tänä aamuna 88,4 kg eli viikkopudotusta -300 grammaa. Pudotus on aina positiivinen asia, mutta kyllä se kärsivällisyyttä vaatii, kun yhtä kiloa pudotellaan monta viikkoa ;)

Jospa ensi viikolla pääsisi sitten jo 87- alkuisiin lukemiin, koska lenkkeilyn määrä tulee olemaan suurempi kuin menneillä viikoilla. Huoh!

Ihan kateellisena lueskelen muiden blogeja, kun viikkopudotukset on luokkaa kilo, puolitoista tai kaksi kiloa. Miten tuollaisia tuloksia voi saada aikaan??

Seiskaviikon kolmoslenkki

Nyt on surullisenkuuluisa seiskaviikko pulkassa. Tämän päivän lenkkinä oli 5 km:n lenkki, johon aikaa kului 36 minuuttia 40 sekuntia. Kaloreita paloi 419, maksimisyke 175 jakeskisyke 150. 

Tein mokan ja lähdin lenkille liian täydellä mahalla. Normaalisti juoksen tyhjällä mahalla tai reippasti aamiaisen jälkeen. Ja todellakin aion tehdä niin jatkossakin. Nyt tuntui että ruoka hölskyy mahassa ja pyrkii ulos joka toisella askeleella. Heti kotiin päästyä piti päästä vessaan, vatsa oli niin sekaisin :(

Mutta joo, aika oli hieman parempi kuin viimeksi samalla matkalla. Eli juoksutauko ei ole oleellisesti rapistanut kuntoa :) 

Nyt kun lenkit ovat taas ohjelmassa, on ruokahalukin paljon suurempi. Voisin syödä ihan mahdottomia määriä sapuskaa! Se varmaan näkyy myös huomisessa viikkopunnituksessa. Nyt on ainenkin sellainen fiilis, että plussaviikko olisi tulossa...

Lenkillä! Vihdoinkin sain itseni ylös sohvan pohjalta!

Voi ihanuus ja kamaluus, sain itseni lenkille. Seiskaviikon kakkoslenkki oli pakko muokata hieman kevyemmäksi, eihän sitä tauon jälkeen voi täysillä startata :) Lenkin pituus oli 37 minuuttia, 400 kaloria, max syke 170 ja keskisyke 145. Hölkkäsin 25 minuuttia ja kävelin 12 minuttia. Hölkkä kulki kuin unelma. Inhottavaa lenkissä oli tuo kylmähkö ilma ja LOSKA, joka kasteli lenkkarit jo ensi metreillä litimäriksi. Inhoan edelleen tätä talven alkua, siitä ei pääse mihinkään.

Ja sitten toinen iloinen asia: sain nimittäin jo toisen kommentin laihtumisestani! Ihan outoa, koska en omasta mielestäni ole tiivistynyt yhtään. Eikä mitkään vaatteet tosiaankaan ole väljempiä. Hassua, mutta samalla motivoivaa!

Vastauksia kysymyksiin :)

Kiitos kaikille ihanuuksille, jotka laitoitte kysymyksiä edelliseen postaukseeni :) Kysymykset oli tosi hyviä, sain itsekin oikein pohdiskella tätä projektiani hieman uusista näkökulmista.

Mikä on pahin "vastoinkäymisesi" tässä projektissa ja miten olet selättänyt sen että et palaa vanhoille urille?

Pahimmat vastoinkäymiset voisi jakaa kahteen kategoriaan. Toinen on se, että olen syönyt liikaa/ huonoa ruokaa, ja paino on hetkellisesti noussut hyvistä lukemista reippaasti ylöspäin. Kertaakaan en ole vanhoihin tapoihin palannut pitkäksi aikaa tai edes mässäillyt mitenkään megapaljoa, mutta näitä pikkurepsahduksia on sattunut paljonkin. 

Vanhassa elämässä olisin ajatellut repsahduksen jälkeen, että kun nyt kaikki on mennyt pieleen, niin samallahan voisi luovuttaa kokonaan. Nyt olen opetellut tuosta ajattelutavasta eroon: pyyhin repsahduspäivän pois mielestä ja jatkan laihdutusta. Vaikka paino jumittaisi tai tulisi plussaviikko, jatkan sitkeästi van eteenpäin. Kyllä se pudotuskin sieltä jossain vaiheessa tulee. Olen oppinut antamaan aikaa tälle projektille, se on mun oivallus, joka on siivittänyt aika hyvin eteenpäin. Ei ole kiire mihinkään, läskit tulivat vuosien kuluesa, joten niiden sulamiseenkin tarvitaan aikaa.

Toinen vastoinkäyminen on tämä lenkkeilytauko, joka alkoi vapaaviikosta ja jatkuu yhä. En ole vähään aikaan käynyt lenkillä ja se harmittaa. Tätä vastoinkäymistä en ole vielä edes selättänyt, koska tauko jatkuu edelleen. Vinkkejä, anyone? 

Mikä sai sinut alunperin aloittamaan tämän projektin, oliko siihen joku tietty alkusysäys (kommentti, terveystarkastus tms.)? 

Aloitin projektin yksinkertaisesti siitä syystä, että muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. Mulla oli (ja on vieläkin) huono olla tässä kropassa ja suorastaan tunnuin hukkuvani näihin läskeihin. Itsetuntoni oli (ja on vieläkin) pohjalukemissa. Kuntoni oli huono. Näytin (näytän vieläkin) kamalalta. Paino oli 95 kiloa ja lähestyi uhkaavasti sataa kiloa. Ajatuskin siitä sai minut säikähtämään.

Mikä sai sinut valitsemaan juuri juoksun kaikista mahdollisista lajeista liikuntaharrastukseksesi? 

Pidän yksilölajeista ja juoksu tuntui helpolta vaihtoehdolta. Se ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, ja se on halpaa hupia. Olen myös joskus aikaa sitten juossut aktiivisemmin ja muistin sen ihanan juoksuflown, joka lävähtää tajuntaan sitten kun vauhtiin on päässyt. Lähdin tavoittelemaan sitä. 

Lisäksi juoksu on yksi tehokkaimmista lajeista kohottaa kuntoa ja karistaa kiloja. Mistä mä saan mun motivaation takaisin?? Toi räntäkeli ei ainenkaan edesauta asiaa :(

Haluaisin vielä tietää, että miten tärkeä osa laihdutustasi/elämäntaparemppaasi blogisi on?

Tämä blogi on mulle tärkeä osa projektiani. Saan tänne jäsenneltyä ajatuksiani ja tuntemuksiani laihduttamisen saralta. Ja vielä tärkeämpää mulle on lukea teidän blogeja ja saada sieltä vertaistukea ja tsemppiä.

Onks sulla jotain "palkintoja" mietittynä itsellesi kun oot päässy tavoitteeseen?

En ole asettanut itselleni mitään palkintoja matkan varrelle tai sille päivälle, kun pääsen lopulliseen tavoitteeseen. Mulle palkinto on se, että näytän hyvältä, olen terve, olen tyytyväinen itseeni ja voin hyvin kropassani. Siihen on matkaa ihan hirmuisesti, ja kieltämättä välillä tuntuu jopa mahdottomalta puurtamiselta, mutta toivon pääseväni maaliin jonain päivänä. 

Niinkun blogini lukijat ovat ehkä huomanneet, on mulle vuosi lyhyt aika tässä projektissa ja paino onkin pudonnut todella verkkaisesti. Siksi en panikoidu, vaikka olen karistellut vasta noin kuusi kiloa. Ehkäpä kymmenen kilon kohdalle voisi jotain keksiä!!

 

Kysykää!!

Vaikka mulla ei mitään ihan vallatonta määrää lukijoita olekaan (ei se määrä, vaan laatu), niin ajattelin kokeilla kysymys- vastaus- postausta! Eli laittakaa paaaljon kysymyksiä, niin meikäläinen vastailee :) Katsotaan tuleeko ensimmäistäkään :D

 NYT KAIKKI KYSELEMÄÄN!!

Ensimmäinen laihtumiskommentti

Sain tällä viikolla ensimmäisen kommentin laihtumisestani. Kommentti tuli hyvänpäiväntutulta, joka on nähnyt minut viimeksi pari kuukautta sitten vilaukselta. Hänen mielestä kasvoni olivat kaventuneet ja hän kysyikin, olenko laihtunut. Yritin sopertaa, että.."en kai, tai ehkä ihan vähän.."

Mikähän siinä on, ettei voi sanoa: " Kyllä olen laihtunut, 7 kiloa, ja olen sen eteen tehnyt kovasti hommia!".

Hyvältä se kuitenkin tuntui, koska itse en näe mitään, edes pienintä, muutosta itsessäni.

Niin ja muitakin hyviä uutisia olisi kerrottavana. Nimittäin vaaka oli ystävällisellä päällä tänä aamuna. Eilisestä virallisesta pudotuksesta oli paino pudonnut vielä lisää, - 700 grammaa ja pääsin ihan uudelle lukemalle, 87,9 kg! Oli ihan outoa nähdä toi seiska puntarissa...

Pikkuhiljaa alan uskomaan itseeni ja siihen, että ehkä ihan oikeasti pystyn laihduttamaan nämä läskit pois.

Ainoa asia, mikä tässä tällä hetkellä mättää, on motivaation puute juoksemiseen. Mutta jos paino putoaa, niin se on kuitenkin tärkeintä. Juoksu tulee hyvänä kakkosena!

Viikkopunnitus -600 grammaa

Ihan pikapikapäivitys: paino on laskusuunnassa, hitaassa edelleen, mutta olen iloinen tästäkin pienestä humahduksesta :) Paino siis tällä hetkellä 88,7 kg ja viime viikosta -600 grammaa. Ehkä se -10 kiloa on mahdollinen vuoden loppuun mennessä!

Mulla on muutes uusi herkkuhimo: jogurtticashewt! Aion sunnuntaina herkutella :):)