Se suklaalevy on nyt tuhottu. Eilen meni puolet ja tänään puolet. Se ei edes maistunut mitenkään erikoiselle. En ymmärrä tätä ajatusmaailmaani, että aina pitää olla jotain hyvää kaapeissa. Se tuo jotenkin turvallisen olon, että jos se älytön himotus iskee, niin hätävara on sitten lähellä. Tuon suklaalevyn funktio oli olla juurikin tälläinen hätätilanteiden pelastaja, mutta mitä sitä itselleen valehtelemaan: samantienhän se tulee syötyä kuitenkin.
Aion kyllä jossain vaiheessa lopettaa tämän puntarilla ravaamisen, mutta sen verran oli pakko käydä tarkistelemassa, ettei se sukaalevy nyt kuitenkaan painossa näy. Syömiset on muuten sujuneet kohtuullisen hyvin, joten ei tässä loppuenlopuksi mitään hätää ole.
Sen tästä suklaalevyepisodista opin, että jos tekee jotain hyvää mieli: panosta laatuun, älä määrään! Älä osta suklaalevyä, vaan pieni suklaapatukka. Suklaalevystä aitoa nautintoa on ne pari, kolme ensimmäistä palaa. Loput on syömistä tavan vuoksi.
Mulla alkaa huomenna ensimmäinen kokonainen viikko tätä projektia. Sen verran voisin sanoa näistä neljästä ensimmäisestä päivästä, että opettelemista, hapuilemista, totuttelemista, kömmähdyksiä ja blogien lukemista ja niistä motivaation hakemista ovat nämä päivät sisältäneet.
Ja sen verran lupaan ensi viikolle, että aion korkata juoksuohjelman ja käydä salilla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti