Mikä
on pahin "vastoinkäymisesi" tässä projektissa ja miten olet
selättänyt sen että et palaa vanhoille urille?
Pahimmat vastoinkäymiset voisi jakaa kahteen kategoriaan.
Toinen on se, että olen syönyt liikaa/ huonoa ruokaa, ja paino on hetkellisesti
noussut hyvistä lukemista reippaasti ylöspäin. Kertaakaan en ole vanhoihin
tapoihin palannut pitkäksi aikaa tai edes mässäillyt mitenkään megapaljoa,
mutta näitä pikkurepsahduksia on sattunut paljonkin.
Vanhassa elämässä olisin
ajatellut repsahduksen jälkeen, että kun nyt kaikki on mennyt pieleen, niin
samallahan voisi luovuttaa kokonaan. Nyt olen opetellut tuosta ajattelutavasta
eroon: pyyhin repsahduspäivän pois mielestä ja jatkan laihdutusta. Vaikka paino
jumittaisi tai tulisi plussaviikko, jatkan sitkeästi van eteenpäin. Kyllä se
pudotuskin sieltä jossain vaiheessa tulee. Olen oppinut antamaan aikaa tälle
projektille, se on mun oivallus, joka on siivittänyt aika hyvin eteenpäin. Ei
ole kiire mihinkään, läskit tulivat vuosien kuluesa, joten niiden sulamiseenkin
tarvitaan aikaa.
Toinen vastoinkäyminen on tämä lenkkeilytauko, joka alkoi
vapaaviikosta ja jatkuu yhä. En ole vähään aikaan käynyt lenkillä ja se
harmittaa. Tätä vastoinkäymistä en ole vielä edes selättänyt, koska tauko
jatkuu edelleen. Vinkkejä, anyone?
Mikä
sai sinut alunperin aloittamaan tämän projektin, oliko siihen joku tietty
alkusysäys (kommentti, terveystarkastus tms.)?
Aloitin projektin yksinkertaisesti siitä syystä, että
muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. Mulla oli (ja on vieläkin) huono olla tässä
kropassa ja suorastaan tunnuin hukkuvani näihin läskeihin. Itsetuntoni oli (ja
on vieläkin) pohjalukemissa. Kuntoni oli huono. Näytin (näytän vieläkin)
kamalalta. Paino oli 95 kiloa ja lähestyi uhkaavasti sataa kiloa. Ajatuskin
siitä sai minut säikähtämään.
Mikä
sai sinut valitsemaan juuri juoksun kaikista mahdollisista lajeista
liikuntaharrastukseksesi?
Pidän yksilölajeista ja juoksu tuntui helpolta
vaihtoehdolta. Se ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, ja se on halpaa hupia.
Olen myös joskus aikaa sitten juossut aktiivisemmin ja muistin sen ihanan juoksuflown,
joka lävähtää tajuntaan sitten kun vauhtiin on päässyt. Lähdin tavoittelemaan
sitä.
Lisäksi juoksu on yksi tehokkaimmista lajeista kohottaa kuntoa ja
karistaa kiloja. Mistä mä saan mun motivaation takaisin?? Toi räntäkeli ei
ainenkaan edesauta asiaa :(
Haluaisin
vielä tietää, että miten tärkeä osa laihdutustasi/elämäntaparemppaasi blogisi
on?
Tämä blogi on mulle tärkeä
osa projektiani. Saan tänne jäsenneltyä ajatuksiani ja tuntemuksiani
laihduttamisen saralta. Ja vielä tärkeämpää mulle on lukea teidän blogeja ja
saada sieltä vertaistukea ja tsemppiä.
Onks
sulla jotain "palkintoja" mietittynä itsellesi kun oot päässy
tavoitteeseen?
En ole asettanut itselleni mitään palkintoja matkan
varrelle tai sille päivälle, kun pääsen lopulliseen tavoitteeseen. Mulle
palkinto on se, että näytän hyvältä, olen terve, olen tyytyväinen itseeni ja
voin hyvin kropassani. Siihen on matkaa ihan hirmuisesti, ja kieltämättä
välillä tuntuu jopa mahdottomalta puurtamiselta, mutta toivon pääseväni maaliin
jonain päivänä.
Niinkun blogini lukijat ovat ehkä huomanneet, on mulle vuosi
lyhyt aika tässä projektissa ja paino onkin pudonnut todella verkkaisesti. Siksi
en panikoidu, vaikka olen karistellut vasta noin kuusi kiloa. Ehkäpä kymmenen
kilon kohdalle voisi jotain keksiä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti