Alussa minulla paino ei meinannut lähteä millään laskuun ja plussa- sekä miinusviikot vaihtelivat tuskastuttavan kauan. Paino ei meinannut millään lähteä kunnolla laskuun.
Oikeastaan viiden kilon pudotuksen jälkeen tapahtui käänne. Miinusviikkoja ei enää ole tullut, paino on lähtenyt hitaaseen, mutta tasaiseen laskuun. Onpa melkein kilonkin pudoksia nähty.
Uskon, että alussa kroppa pitää kynsin ja hampain kiinni kiloista. Siinä kohtaa käydään se suurin taistelu: kumpi vetää pidemmän korren, minä vai läskit. Kun tarpeeksi kauan jaksaa taistella (huonoista tuloksista huolimatta), huomaa kroppa ettei tuolle itsepäiselle laihduttajalle mahda mitään, ja ikäänkuin luovuttaa kiloista kiinnipitämisen. Ja kun kroppa luovuttaa, lähtee paino laskuun.
En ole ihan varma, mutta voisin kuvitella että samanlainen tilanne tulee - 10 kilon kohdalla. Kroppa yrittää uudelleen pitää kallisarvoisista läskeistään kiinni ja taas käydään taistelua. Ja kenties tämä sama taistelu pitää käydä useasti, ennenkuin pääsee omaan tavoitteeseen.
Tavallaan on aika lohduttavaa tietää, että jumitusten jälkeen paino lähtee laskuun eli kova työ ja pitkä pinna palkitaan. Tämä oli vain oma teoriani ja jokaisen kropalla on varmaan ne omat kommenverkit.
Ps. Ihan pakko kertoa: tänä aamuna paino kävi ihan uusissa lukemissa, 86,7 kiloa!
Loppuun jostain lukemastani blogista poimittu aivan mahtava lausahdus:
"Ei Roomaakaan rakennettu päivässä, mutta sitä rakennettiin joka päivä!"
Jepjep, täytyy näiden jumien kohdalla muistaa vaan pitää tiukka linja. Kyllä se paino siitä yleensä taas rupee laskemaan.
VastaaPoistaMä nyt jumitan tässä 81 kilon paikkeilla. Ei taida mun kroppa haluta sinne seiskakerhoon ;D