Olen polkenut paikoillani koko joulukuun. Paino on noussut ja liikunnat jääneet hävettävän vähiin. Olen kolunnut kolmet pikkujoulut, joista kaikista on jäänyt läskiä kroppaan, enemmän tai vähemmän. Viimeisimmistä (viikko sitten) jäi enemmän ja niitä kiloja koitan tässä hätäpäissäni sulatella.
Summa summarum, tämä joulukuu on vetänyt projektini pohjamutiin kaikin puolin. Kun paino nousee, enkä ole päässyt nauttimaan liikunnan tuomasta euforiasta, on mielikin ollut maassa ja paluu entisiin elämäntapoihin on ollut monta kertaa hiuskarvan varassa.
Tänään tapahtui jotain ihmeellistä. Sain rempaistua itseni sohvan pohjalta salille. Oikeastaan mieleni ei edes tehnyt sinne, mutta jotenkin tuntui siltä, että nyt tai ei koskaan. Että jos en nyt ryhdistäydy, olen pian taas 95 kiloinen tunnesyöppö.
Salilla vedin 1 h 15 treenin, oikein hyvän sellaisen. Kävin koko kropan lihakset läpi, ensin lämmittelin 15 minuuttia ja lopuksi venyttelin ja tein vatsat.
Nyt on hyvä olo. Olen kuin uusi ihminen. Toivottavasti homma jatkuisi tällä linjalla, enkä vajoisi taas sinne missä olen alkukuun ollut. On pelottavaa tietää, kuinka helposti palaan vanhoihin tapoihin. Nyt se oli jo tosi lähellä. Onneksi olen ainenkin hetken aikaa taas oikealla tiellä.
En tunne ketään laihduttajaa, jolle ei takapakkeja projektin aikana tulisi. Se kuuluu tähän hommaan. Toisilla ne tosin on yhden päivän repsahduksia, mulla tämä on kestänyt melkein koko kuukauden :/ No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, koitan rämpiä täältä syövereistä takaisin siihen positiiviseen oravanpyörään!
Ei sen takapakin kestolla ole merkitystä kunhan paluu hyviin rutiineihin tapahtuu. Tsemppiä sulle!
VastaaPoistaSamaa mieltä kuin keijukainen. Oleellista on se, että nouseeko sieltä suosta ylös pää pystyssä, vai luovuttaako ja uppoaa syvemmälle.
VastaaPoistaMahdottomasti tsemppiä sulle!! :D