Neiti Michelin ja 100 kilon keijukainen muistivat minua I love your blog- tunnustuksella. Olen todella iloinen, nimittäin en todellakaan juuri nyt ansaitse yhtään mitään tunnustuksia. Toisaalta, omasta pienestä blogitauosta huolimatta rakkaat blogisiskoni eivät ole unohtaneet minua, vaan entiseen malliin kannustavat eteenpäin. Tässä se yksi suurimmista syistä, miksi palasin raiteilleni.
Tämän viikon aloitin reippaalla vajaan tunnin kävelylenkillä. Ruokailukin on päässyt hieman paremmin uomiinsa: aamulla riisipuuroa, lämpimäksi ruuaksi riisiä ja kanakastiketta ja iltapalaksi paahtoleipää. Jäihän tuolta välistä välipalat pois ja paljon muutakin viilattavaa olisi, mutta viimeisen parin viikon pöperöihin verrattuna uskallan sanoa, että hyvä alku!
En minä ihan övereitä ole vetänyt, en suinkaan. Muutamia repsahduksia, liikaa alkoholia (kahdet pikkujoulut), yksi krapulapizza. Lenkkeilyt nollassa. Mutta huomasinpa vaan, kuinka nopeasti sitä voisi palata entiseen elämään, jos vaan antaa itselleen luvan. Minä en anna!
Sitäpaitsi lenkkeily tuntui pitkästä aikaa mukavalta. Yllätin itseni myös suunnittelemasta salikortin ostoa. Hmm. Ehkä tarvitsin pienen hengähdystauon, että jaksan taas taistella :)
Ihanaa että sulla on taas projekti palaamassa uomiinsa :)
VastaaPoistaKrapulapizza...hmm, saas nähdä mitä itse tulee mässättyä tuolla Viron-reissulla :S