5.4.2013

Mielen lukko

Olen todella lähellä puolen välin tavoitettani eli 85 kiloa. Sen saavuttaminen tarkoittaisi yhteensä -10 kilon pudotusta, eli tosiaan puolta väliä 20 kilon projektissani. Lähimmillään olen käynyt 200 gramman päässä tuosta maagisesta luvusta, tällä hetkellä olen 400 gramman päässä. En kuitenkaan millään saavuta sitä -10 kiloa, koska tuntuu, että jollain tasolla laitan jarrut pohjaan aina kun olen lähellä tavoitetta. 

En tiedä mikä ihme juttu tämä on, ja onko muilla laihduttajilla ollut havaittavissa samanlaista toimintaa? Eli aina kun joku itselle asetettu tavoite olisi saavutettavissa, lyö mieli jarrut pohjaan. Sitä alkaa toimimaan vastoin kaikkia järkeviä ajatuksia ja tavoite jää saavuttamatta. 

Pelkäänkö, että mitä sitten, kun tavoite on saavutettu? Pelkäänkö sitä, että tuon etapin jälkeen alkaa seuraavan kymmen kilon puurtaminen? Enkö usko itseeni, että voisin todella laihduttaa kymmen kiloa? 

Jos laihduttaminen olisi pelkkää matematiikkaa, olisi tämä erittäin helppoa. Mutta tässä on niin ihmeellisiä psykologisia kuvioita mukana, että voisin kutsua laihduttamista ihan omaksi taiteenlajikseen :)

3 kommenttia:

  1. Miulla ainakin on. Esimerkiksi seittämänkympin alittaminen oli kamalan vaikeaa, eikä tämä eteenpäinmeno tunnu yhtään sen helpommalta, vaikka se alittuikin. Liekö tällä kertaa sitten jo normaalipainopeikko, vaikka lopulliseen tavoitteeseen onkin vielä yli 10 kiloa pudotettavaa. Helppohan se on sanoa toiselle, että syö vähemmän kuin kulutat, mutta ei sekään aina tarkoita, että laihtuu. Jos pää jumittaa, niin todennäköisesti jumittaa painokin. Nyt seilaan varmaan taas kuukauden tässä parin kilon sisällä, ennen kuin paino putoaa parisataa grammaa ja seuraava jumitus iskee. :D Mitenhän sitä saisi tuon päänsä siihen kuntoon, että laihtuminen onnistuisi lähestyvästä tavoitteesta huolimatta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa se! Jos vaan tietäisin jonkun niksin tähän ongelmaan, niin jakaisin sen mielelläni teidän muiden kanssa!

      On helppo sanoa, että ota vaan rennosti, unohda laihduttaminen, jne. Mutta jos minä "unohdan" laihduttamisen ja "otan rennosti", niin paino lähtee kiireen vilkkaa nousemaan. Mun on pakko keskittyä tähän täysillä, että pysyn edes saavutetussa painossa.

      Ehkä mä olen tehnyt siitä 85:stä kilosta liian suuren mörön tai etapin, jota nyt pelkään saavuttaa. Pitäisi osata ajatella, että se on vain yksi luku puntarilla ja ei sen kummempaa. Mutta mielessä se on mulle iso juttu ja iso saavutus, sitä ei mikään pysty muuttamaan miksikään.

      Onpas hankalaa :D

      Poista
  2. Ainakin mun kohdalla taitaa olla kyse siitä, että kun se tavoite lähenee (mulla ei vielä tavoite, mutta normipaino) niin mä tavallaan ajattelen että oonpas mä lähellä jo, kyllä tää paino tästä sitten itselläänkin laskee sinne, nyt voin jo höllätä. Ja niinpä, vaikkei plussia oo nyt tullut, niin ei oo mitään huimia laskujakaan tullu, ja tätä menoa normipainoonkin menee puol vuotta! :(

    VastaaPoista