Uusi yritykseni sai loistavan alun, kun kokonainen kilo oli hävinnyt yön aikana painosta. Kiva startti, tämä tuo juuri sitä kaivattua motivaatiota! Vaikka nesteitä ovatkin, niin jotenkin tuo pudotus valaa uskoa minuun. Ehkä voin sittenkin onnistua jatkamaan projektiani pitkästä tauosta huolimatta.
Mietiskelin myös sellaista, että eihän mulla yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa laihduttamista. Vaikka herkkujen karsiminen tuntuu ainenkin tässä alussa inhottavalta, on minun pakko tehdä se. En todellakaan tunne oloani sellaiseksi, että haluaisin tässä olotilassa elää loppuelämäni. Vaatteet kiristää ja kaksoileuka loistaa kilometrin päähän. Eikä edes voivottelu auta, on pakko toimia ja ottaa itseään niskasta kiinni!
Mitä iloa sain tämän tauon aikana herkuttelusta? Ja liikkumattomuudesta? Sain kolme kiloa jo pudotettuja kiloja takaisin, oloni on vetelä ja epäenerginen, ja olen pettynyt itseeni. Joku sipsipussi saattoi tuoda hetkellistä tyydytystä, mutta jo siinä vaiheessa kun kiikutin tyhjää pussia roskikseen, iski morkkis.
Näin ei voi jatkua, mä alan nyt taas välittämään itsestäni!!
Woop woop!! :) Siitä se taas lähtee rullaamaan. Ja ehkä onkin nestettä, mutta sama se kun se tuo noin paljon motivaatiota. Ja kyllä se nesteen poistumisenkin vaatteiden mahtumisen kannalta huomaa! :)
VastaaPoista